Mirka on ollut rakastettu perheenjäsen suurimman osan elämästään, mutta kesällä mummon Kreikkalainen omistaja menehtyi ja vanhus päätyi tarhalle. Tarhalla oleminen oli täysin uusi kokemus ja vaikka Mirka sopeutui olosuhteisiin nähden hyvin, ei tarha ollut paikka missä viettää viimeiset vuodet. Mummokoiran matka jatkui kotihoitoon Suomeen, jotta voisimme etsiä rakastavan ja huolehtivan kodin loppuvuosiksi.
Mirka on pärjännyt kotihoidossa hyvin, älypelit ovat hauskoja ja lenkkeily on edelleen kovin mieleistä. Rapsutukset on ruuan lisäksi ehdottomasti se ykkös juttu ja hoitotoimenpiteet onnistuu ilman ongelmia. Eläinlääkärissä käyttäydyttiin kuin mallioppilas ja lenkeillä kaikkia moikataan häntä heiluen. Vahinkoja sattuu välillä sisälle ja kuten kuvista (ehkä) huomaa, jonkun verran saisi paino vanhukselta tippua, joten uudelta kodilta toivotaan kärsivällisyyttä ja sitoutumista vanhuksen hoitoon. Löytyisiköhän Mirkalle eläkekoti jossa nauttia (kohtuudella) herkuista, pehmeästä pedista ja rakastavista rapsutuksista?